23.2.14

Univelka ja muita selityksiä

No nyt on näköjään tullut pidettyä vähän pidempi tauko kirjoittelusta. Yksi syy siihen on kai väsymys. Olen nyt neljättä yötä pitänyt L:lle unikoulua, eikä omasta nukkumisesta ole tullut oikein mitään. Onneksi Kelloseppä on ollut hiihtolomalla, olen saanut sitten pieniä hetkiä aikaa lepäilyyn päivällä.
Huomenna koittaa kuitenkin taas arki ja kieltämättä vähän pelottaa mitä ensi viikosta tulee kun öisin pääsee vain hetkiksi torkahtamaan. Veikkaan että meillä syödään lähipäivinä pikaruokaa ja katsotaan paljon piirrettyjä. Ulkona on onneksi jo niin leuto sää, että siellä tarkenee olla jo aika pitkiäkin aikoja. Meidän pihassa on koko hiekkiksen kokoinen lammikko ja A viihtyy ikuisuuden touhuamassa vesileikkien kanssa. L nukkuu hyvin rattaissa, joten kukaan ei ehkä huomaa jos tuijotan lasittunut ilme kasvoillani eteenpäin omiin ajatuksiini uppoutuneena, paljon muuhun ei nimittäin tällä vireystasolla ylletä.
Muita kuulumisia, L on siis tosiaan oppinut seisomaan reippaasti tukea vasten, eikä nykyään paljon muuta teekään. Perjantaina tyttö otti myös muutamia askeleita mummolan sohvapöydän reunasta pitäen. L on myös alkanun sanomaan "äitäitäitä" joka on ainakin mun mielestä siis ihan selvä äiti! Olen myös kuullut L:n pari kertaa tokaisevan itselleen kannustavasti "hyvä" noustuaan seisomaan. Tuuria tai ei, jotain sanojen kaltaista sieltä alkaa vähitellen kuulumaan!
Tämä kaikki on aiheuttanut tietysti suurta ihastusta vanhemmissa ja kylässä käyneissä vieraissa myös. Tämä on taas aiheuttanut kenties pientä suivaantumista A:ssa, joka vähän väliä on törkkäämässä L:n kumoon. Useimmiten se on naamioitu "syliin kaappamiseksi", mutta yhtäkaikki A:n puolesta L saisi osoittaa uskomattomia taitojaan hieman vähemmän, tai ainakin vähemmällä huomiolla. Pitääkin muistaa kehua isosiskoakin, johon kyllä aihettakin usein löytyy. A on mm. oppinut kirjoittamaan joitain kirjaimia, kuten I, U ja A, tekemään huimia jumppaliikkeitä ja laulamaan monta uutta laulua. Taitavia tyttöjä molemmat!





10.2.14

Maanantaibrunssi

Taas se meni, viikonloppu. Vuosipäivän vietto meni hienosti. Mitä nyt tietysti oltiin koko aamu riidoissa kun kauan odotettu tuplien renkaan sisäkumi sai kylkeensä reiän ennen asennusta paikoilleen ja molemmilla oli asiasta mielipide. Olin jo valmis pakkaamaan kamppeeni ja häipymään ikuisiksi ajoiksi, mutta iltaa kohti tilanne onneksi rauhoittui. Molemmat tietysti oli yhä mielestään oikeassa, mutta jotenkin kummasti ne arjen stressit ja erimielisyydet hälvenee kun pääsee vähän tuulettamaan puklunhajuista olemustaan. Oltiin liikenteessä kuin mitkäkin turistit, yritettiin muistella millon viimeksi ollaan matkustettu ratikalla kahdestaan, eikä meinattu malttaa istua aloillamme kun oli niin ihanaa vain olla ja jutella aikuisten juttuja ihan rauhassa. Hihkuttiin ja kikateltiin kuin pienet kakarat ja mehusteltiin kahdenkeskistä aikaa oikein kunnolla. Vapaudentunteen tuomasta euforiasta huolimatta hipsittiin kyllä ravintolaillallisen jälkeen kiltisti suoraa päätä kotiin. Laitettiin lapset nukkumaan ja nukahdettiin itsekin romanttisesti ennen yhdeksää. Rankkaa tämä ulkona käyminen!

Maanantain ankea harmaus muuttui mielettömäksi herkutteluksi kun saatiin ihania vieraita ihanat herkut mukanaan. Paistelin falafelpihvejä ja tehtiin niistä burgereita, lisäksi oli juustoja, hedelmiä, dipattavia vihanneksia ja jälkkärinä itsetehtyä jogurttijäätelöä. Bongasin ohjeen Kotilieden sivuilta. Sovelsin vähän ja korvasin osan mustikoista banaanilla ja vaalean siirapin tummalla. Oikein hyvää tuli näinkin, joskin himpun verran makeaa omaan makuun, seuraavalla kerralla taidan vähentää siirappia ja kokeilla happamampia marjoja.

L istuu muuten nykyään pöydässä syöttötuolissa meidän seurana. Aika reteänä, niin kun kuvasta näkyy!






7.2.14

Viikonlopun viettoon

Tajuttoman raskas viikko takana, Kelloseppä on ollut paljon poissa ja lapset jotenkin erityisen työläitä ja ehtiväisiä. Mutta huomenna päästään Kellosepän kanssa vapaalle (ekaa kertaa L:n syntymän jälkeen!). Vietetään vuosipäivää ja karataan ravintolaillalliselle. Ihanaa! (Paitsi että edellisestä kerrasta ihmisten ilmoilla on niin kauan aikaa, että luultavasti olen hukannut kaikki sosiaaliset taitoni ja varmana nolaan itseni jotenkin).

No oli tällä viikolla onneksi hyviäkin juttuja. Esim.
-Leikkipuiston jäämäki
-Runebergintortut
-Mansikkarahkalla täytetyt letut
-L oppi seisomaan ihan kunnolla tukea vasten
-Sumu












Viikonlopun vietto saa luvan alkaa, nyt painun sohvalle tekemään tuttavuutta sipsipussin kanssa. Moido!

3.2.14

Kasvukipuja

Viimeaikoina A on hermostunut mm näistä asioista:

Kun vaatteet on pitänyt pukea päälle
Kun vaatteet on pitänyt ottaa pois
Kun L:llää ei ole saanut lyödä/potkia/puristaa/lytistää/nipistää/repiä
Kun L:llää on kehuttu
Kun A:ta on toruttu (eli "sanottu rumasti" oli äänensävy mikä tahansa)
Kun mehua ei saanutkaan ottaa
Kun lempparyöpaita meni marjapuuroon
Kun en heti ymmärtänyt mitä A tarkoitti
Kun sukka oli huonosti
Kun pikkarit oli huonosti
Kun hanska oli huonosti
Kun A ei muistanutkaan mennä vessaan ja kävi vahinko
Kun kerroin, ettei "pikku-bambi" ole oikeastaan mikään lemmikki
Kun L mönkii keskelle leikkejä
Kun vaihdoin sänkyyn lakanan
Kun kiharsin tukkaa
Kun käskin viedä roskan roskiin

Mutta tämä kaikki unohtuu kun A eteisessä yhtäkkiä halaa lujasti ja pitkään ja kertoo, että olen rakas.