30.11.13

Melkein iso tyttö

Reilun kuukauden päästä A täyttää kolme vuotta. Viimeaikoina A onkin alkanut osoittamaan isomman tytön elkeitä. A haluaa tehdä asioita itse, pukea, kattaa pöytää, pestä hampaita, ottaa siskoa syliin, käydä vessassa, kiipeillä korkealle ja kävellä kauppamatkoja rattaissa istumisen sijaan. Toisaalta yhtäkkiä sitä haluaisikin olla sittekin vielä pieni. "En minä ole iso, minä olen vielä ihan pieni tyttö. Auta!", A marisee eikä yhtäkkiä osaakaan laittaa toppapukua päälle eikä varsinkaan villasukkia. Kasvaminen on näkynyt myös suuttumisen laadussa. Enää itku ei tule vain kopsahduksista tai kivojen asioiden kieltämisestä. Nykyään A loukkaantuu ja mököttää jotenkin "monimutkaisemmista" asioista, kuten vääränlaisesta kommentista tai ilmeestä, tai jos äidillä ei olekaan juuri sillä hetkellä aikaa katsoa hienoa temppuiluesitystä. Onneksi asioiden selvittely ei sentään ole kauhean monimutkaista. A on hyvä ilmaisemaan ajatuksiaan ja nimeämään tunteitaan. Asiat voidaan puhua selviksi ja yleensä viimeistään halaukset ja pusut saa hymyn huulille. Kyllä tästä selvitään.








28.11.13

Syö kuin oikea vauva

No niin. Kuten aiemmin jo uhkailinkin, on meillä nyt yksi suu lisää ruokittavana. L on nimittäin siirtynyt kiinteisiin ruokiin. Tai no siirtynyt ja siirtynyt, yhä pääsääntöinen ravinto tietysti saadaan maidosta. "Kiinteä" on myös ehkä vähän harhaanjohtava ilmaisu kun puhutaan soseutetusta perunasta ohennettuna maidolla ja keitinvedellä. Mutta eilen ja tänään on pienimmäisemme mahaan saattanut eksyä jokunen hitunen ihan oikeaa ruokaa. L oli hyvin innoissaan uudesta kokemuksesta, eikä olisi luovuttanut lusikkaa takaisin ollenkaan. Tyytyväisenä hymistellen L imeskeli lusikkaa ja parahti sydäntäsärkevään itkuun kun yritin ottaa sitä pois laittaakseni lisää ruokaa. On kyllä aika liikuttavaa katsella kun pieni ihminen opettelee syömään, kasvoilta voi parissa sekunnissa lukea koko tunteiden kirjon hämmennyksestä ihastukseen.




26.11.13

½ v.

L on nyt puolivuotias. Siis mitä ihmettä, onko tämä meidän pieni vauva muka puolessa välissä ensimmäistä vuottaan, en usko! Tapauksen kunniaksi leivottiin aprikoosipiirakkaa, jota päivänsankari ei tosin itse voinut maistaa.
Tänään neuvolassa tuikattiin ensimmäinen rokotuspiikki reiteen (pienet itkut tuli mutta selvittiinhän siitä). Vielä ei saatu lupaa syöttötuolissa istumiseen, vaan suojeluheijasteita pitäisi vielä malttaa odottaa. Kiinteitä ruokia pitäisi nyt kuitenkin alkaa antamaan. Eli varmaan ihan lähipäivinä on sitten korkattava ensimmäiset perunat. Kasvu oli jatkanut ihan hyvin omilla käyrillään. Vaatteista käytetään kokoa 68/75, mutta pahaenteisesti on alkaneet ainakin Marimekon 70 cm bodyjen nepparit kiristämään, eli kohta on siirryttävä jo kokoa isompaan.
Tämä on ollut ehkä L elämän itkuisin kuukausi. On ollut nuhaa ja huonosti nukuttuja öitä, turhautumista ja kasvukipuja. Iikenet pullottaa ja kutisee ärsyttävästi, mutta hampaita ei vielä näy. Ryömiminen on edennyt asteelle, jossa L on huomannut voivansa liikkua vähän, mutta kuitenkin todella niin armottoman vähän, että melkein tulee vaan paha mieli. Yritys on kuitenkin kova ja vaikka usein kaikki päättyy vain kyyneliin, on jonkinlaista etenemistä ollut havaittavissa. Ahkeraa harjoittelua vain niin kohta saan olla jatkuvasti kyttäämässä tytön menoa ja tekemisiä...






25.11.13

Pihalla

Kellosepän sairastelu paljastui keuhkokuumeeksi ja kun kaikkien muidenkin terveys on enemmän tai vähemmän reistannut, ollaan sulkeuduttu johonkin kummalliseen sairastelukuplaan. Tänään tuntui pitkästä aikaa normaalilta. Kelloseppä lähti kouluun, me jäätiin lasten kanssa viettämään kotipäivää ja ulkoilemaan kirpsakassa nollakelissä. En osaa ehkä ihan vielä puhua talvesta, mutta epäilyttävästi alkavat huurtuneet lehdet ja jäätynyt ojanpohja siltä näyttää. Ei edes tunnu enää niin hölmöltä alkaa hössöttää joulujuttuja. Viikon päästähän sitä paitsi avataan jo ensimmäiset kalenterin luukut. Meillä on Kanelikaupan kalenterin lisäksi myös sellainen taskuja täynnä oleva yllätyskalenteri, siitä lisää varmaan tuonnempana.











20.11.13

Kotiäidin miniloma

Tänään pidetään äitiporukalla pikkujoulut. Pienet pirpanat jätetään kotiin ja uurastuksesta uupuneet kotiäidit kömpivät koloistaan hetkeksi ihmisten ilmoille. Suunnataan ravintolaan, "jatkot" vieteään luultavasti nuokkumalla metrossa matkalla kotiin ennen kymmentä. Heh. 
Kelloseppä on yhä kipeänä, joten pari tuntia hermolomaa tulee todella tarpeeseen.
(Kuvissa yleistä fiilistelyä viime päiviltä.)






16.11.13

Vaatteet on mun aatteet

Oho, olen näköjään ollut aika laiska bloggaaja viime aikoina. Tämänkertainen selitykseni on, että Kelloseppä on ollut isänpäivästä asti kipeänä ja jotkut saattaakin tietää mitä tarkoittaa kun mies sairastaa. Pardon vaan mun seksismini, mutta kun. Ja niille jotka ei ehkä tiedä sanottakoon, että päivät on olleet aika työn täyteisiä, sillä kaikesta hyvästä tahdostaan huolimatta meidän perheen isi on pysytellyt aika visusti sängyn pohjalla.
Niinpä kamera on nököttänyt syyllistävästi tuijottaen kaapin päällä enkä ole saanut aikaiseksi muutenkaan kehitellä mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Sitä ei taida kyllä olla luvassa nytkään, koska innostuin mekkohaasteen myötä penkomaan muutenkin meidän lasten vaatekaappeja ja pohtimaan vaatepolitiikkaani. Mielessä välähteli jotain hienoja sukupuolineutraalista pukemisesta ja eettisestä kuluttamisesta paasaavia eeppisiä kirjoitelmia, mutta taidan nyt säästää meidät kaikki siltä ja tyydyn vain melko pinnalliseen ja epävallankumoukselliseen horinaan.

Eli. Tykkään vaatteista. Tosi paljon. Rakastan kuoseja ja värejä, eri tekstiilien tuntua ja vaatteiden mielenkiintoisia malleja. Otan kaiken ilon irti siitä, että saan pukea näitä kahta tyttöä vielä nyt kun ei kuulu vastalauseita mihinkään mitä milloinkin valikoin. Vaikka makuni on ehkä sukupuolineutraalihko, tykkään kyllä myös esim. mekoista ja joskus pinkistä väristäkin. Useimmiten vaatteet ovat kyllä sellaiset, ettei varmaksi voi sanoa onko kyseessä tyttö vai poika. Tähän on kuitenkin enemmän syynä se, että yksinkertaisesti pidän sellaisista vaatteista, ei se että jotenkin haluaisin erityisemmin korostaa tiedostavaa vanhemmuuttani tai muuta sellaista. En kuitenkaan näe minkäänlaista estettä pukea tytölle autopaitaa, enkä kavahtaisi pojalla vaaleanpunaista. Enkä toisinpäin.
Vaikka tykkään vaatteista, yritän jotenkin edes hillitä järjetöntä kulutusintoani ja hankin vaatteita suunnilleen vain sen verran kuin on järkevää ja tarpeellista. Teen aika paljon hankintoja kirppareilta, erityisesti olen hurahtanut fb:n kirppisryhmiin.
Olen myös outoa kyllä haksahtanut lasten merkkivaatteisiin. En todellakaan ole pitänyt itseäni minään merkkivaatesekoilijana, mutta salakavalasti olen yllättänyt itseni himoitsemassa juurikin tämän hetken hittibrändien tuotteita. Keksin jopa hyvän selityksen itselleni miksi kannattaa ostaa merkkivaatteita: merkkivaate menee kaupaksi käytettynäkin, joskus jopa todella kuluneena, tahraisena tai reikäisenä. Se päätyy roskiin vasta ihan loppuun kuluneena. Ekologista, eikö totta?

Kuvissa on L:n vaatekaapin sisältö (jokunen vaate oli pyykissä ja näihin lisänä tietysti sukat, hatut, ulkovaatteet ym.).







13.11.13

Mekkohaaste

Sain Noelilta mekkohaasteen, jossa siis haastettiin laskemaan (ja esittelemään) kaikki lastenmekot jotka on tullut hankittua. No, tässä tulos. Meillä on näköjään niin monta mekkoa, ettei henkarit riitä, joten ne piti kuvata kahdessa erässä. Nämä on kahta mekkoa lukuunottamatta kaikki käytössä. Kaapin kätköissä taitaa olla vielä ainakin kolme A:lle liian pientä mekkoa odottamassa L:n kasvamista. L omistaa vain kaksi mekkoa, joita ei ole nyt myöskään näissä kuvissa. Mielestäni ei-vielä-kävelevälle mekot on aika epäkäytännöllisiä.
Mutta jos nyt laskin oikein, on mekkoja meillä siis 16+3+2 = 21 mekkoa. Kuulostaa aika paljolta! Ja minä kun olin hankkimassa tytöille jotain uusia kivoja juhlamekkoja Jouluksi...

Höö / Pop / Lindex / H&M / Metsola / H&M / Maxomorra / Smäfolk / Mini Rodini

Vielä liian isot Bangbang Copenhagen / H&M / Loput Marimekko

10.11.13

Isänpäivä

Meidän isänpäivä alkoi klo 5.30 kun L päätti, että nyt on aamu eikä enää millään suostunut nukahtamaan. Pian A:kin oli jalkeilla ja nökötettiin rivissä sohvalla tukka sekaisin ja koitettiin keksiä miten saada aika kulumaan kunnes olisi edes jotenkin säädyllinen aika mennä herättelemään isiä. 
No siinähän se meni möllöttäessä ja vähän siivoillessa. A leikki omia leikkejään, L kitisi sitterissä koska oli ehkä sittenkin herännyt liian aikaisin. L ottikin sitten vielä pienet torkut ennen kun mentiin laulamaan isi hereille ja aamupalalle. Meille on vakiintunut tapa, että päivänsankari saa nukkua pitkään ja herätä sitten kuningasaamiaiselle, Kellosepän tapauksessa se tarkoittaa oikein amerikkalaistyylistä mättöä järkyttävän valkoisine pullaleipineen, pekoneineen ja sunny side up -munineen, kylmää kokista unohtamatta. A oli askarrellut kerhossa kortin ja paketista löytyi toivelistalla ollut cd levy.
Kelloseppä toivoi saavansa "kerrankin" levätä, joten tämä sai jäädä loikoilemaan kotisohvalle kun vein lapset leikkipuistoon. Kuittailin kyllä ehkä vähän jälkikäteen, koska olin nähnyt ulkona kokonaista viisi isää lapsineen ulkoilemassa. 
Kenties siitä ryhdistäytyneenä Kelloseppä leikki tyttöjen kanssa sillä aikaa kun itse leivoin (ensimmäistä kertaa elämässäni) whoopieseja. Niistä tuli ihan hyviä, vaikkei kyllä kovin kauniita valuvan täytteen takia. Ohjeessa kehotettiin tanakoittamaan täytettä lisäämällä tomusokeria, mutta jos sitä ennestäänkin makeaan kinuskiin oli laitettu jo seitsemän (7) desiä, päätin, että valukoot.
Päivän lopuksi katsottiin vielä koko perheen voimin Pingviinien matka -elokuva (joka on muuten tosi hyvä.)
Oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan. Tosin iltaa kohden Kelloseppä harmi vain valitteli huono oloaan ja näyttää nyt olevan oikeasti tulossa kipeäksi. Liekö päivän jännitys ollut toiselle liikaa... Heh. No ei vaine, toivottavasti paranet pian, parkalainen!







9.11.13

L 5 kk

L täytti jo pari viikkoa sitten 5 kk, mutta unohdin kirjoittaa siitä mitään. Jotenkin näin toisen lapsen kohdalla ei kerkeä tai muista kirjoittaa ylös jokaista uutta opittua asiaa ja kaikkia pieni muutoksia. A:n ollessa pieni olin aktiivinen vauvakirjan täyttäjä, L:n vauvakirjaan on merkiity vain syntymähetken tunnelmat.
Onneksi on edes tämä blogi.
Niinhän sitä sanotaan, että toisen lapsen kohdalla osaa ottaa asiat rennommin ja se pitää kyllä tosiaankin paikkansa. A:n kanssa olen kerennyt googlaamaan paniikissa kaikki mahdolliset suomi24 "Onko lapseni normaali" -keskustelut ja säpsähtelin muutenkin helpommin jokaisesta inahduksesta. L saa olla paljon enemmän rauhassa ja rauhallinen tuo tyttö kyllä onkin. Tyytyväinen ja hymyileväinen. Varmasti isoin osa kiitoksesta kuuluu ihan L:n aurinkoiselle perusluonteelle, mutta luulisin että meidän vanhempien rennommalla otteellakin on osansa.

Viiden kuukauden ikään ehtinyt L osaa kääntyä ympäri kaikkiin suunttin, myös akselinsa ympäri. Kun lasken L:n sylistäni lattialle, löytyy vauva aina vähän toisesta paikasta, vaikka varsinaista ryömimistä ei vielä tapahdu. Enemmän sellaista kierähtelyä ja kääntyilyä.
L on selvästi aamuihmisiä. Heti ensimmäiseksi aamulla saan tervehdyksen leveällä hymyllä. Päikkäreitä L nukkuu kolmesta viiteen kertaa päivässä, joskus 15-30 min torkahduksia, joskus 3,5 tunnin unimaratoneja. Parhaiten ne nukutaan kantorepussa tai rattaissa. Yötkin L nukkuu vielä mun vieressä. Omassa sängyssä on vietetty aikaa lähinnä sen aikaa kun puen aamulla vaatteet päälle. Eilen tytöt kyllä leikki pinniksessä hevosta. A rapsutteli kilttiä pientä hevosta pinnojen välistä ja tarjoili sille pirtelöä. Isosisko onkin edelleen se ykköstyyppi ja A:n temppuilut ja leikit on parasta viihdytystä.





7.11.13

Vegesushisessio

Maanantaina alkoi muskarin jälkeen sushihammasta kolottaa ja päädyttiin äitikaverini kanssa läheiseen luottopaikkaan syömään. Mutta niin kuin siinä monesti käy, jäi himo päälle ja päätettiin tänään tehdä lisää itse. Olen aiemminkin tehnyt susheja itse ja onnistunutkin siinä kohtuullisen hyvin. Oikeasti se ei ole niin vaikeaa ja vaivalloista kuin luulisi, vaikka vähän ehkä epätavallisempi ainesosaluettelo saattaa aluksi pelottaa. Mutta kun kaappinsa on hankkinut wasabit ja riisiviinietikat, on sushi oikeastaan ihan kelpo arkiruoka. Pyörittelykin käy ihan hauskasta askartelusta lasten kanssa, eikä riisin keittämisen lisäksi ole mitään kovin tarkkoja valmistusvaiheita. Toisaalta mun tyyli tehdä susheja saisi varmaan kaikki sushigurut pyörtymään, but that's how I roll.
Porukan nuorin napostelija tyytyi kyllä syömään riisiä ja täytteita lähinnä sellaisenaan, vaikka tuli se ensisushikin maistettua.







Katsokaa miten japanilaistyyliseksi Halloween-koristeeksi hankittu oksa voi muuntua!