30.8.13

Tekemisen puute

Ollaan koko perhe enemmän tai vähemmän kipeinä, eikä meinata enää saada aikaa kulumaan. Ollaan luettu, pelattu pelejä, muovailtu, katsottu piirrettyjä ja leikitty... Ja silti päivä on vasta puolessavälissä, päätä jomottaa ja mikään ei huvita. Voi kumpa parannuttaisiin pian.











28.8.13

Tyttöjen päivä

Miksi tyytyä pitämään pelkästään tyttöjen iltaa kun voi viettää yhdessä kokonaisen ihanan päivän.
















26.8.13

1/4 v

L täytti 3 kk. Miten nopeasti aika on mennyt! Enää kolme samanlaista ja L on jo vuoden ikäinen. En kestä!
L on ihanan rauhallinen ja iloinen, hymyileväinen ja juttelevainen. Vaikkakin päiväunet on alkaneet katkeilla ja syöminen takkuaa välillä, kun ihan pikkuvauva-aika on takana ja L tiedostaa ympäristöään ihan erilailla kuin ennen, kovat äänet kiinnostaa ja häiritsee unia ja ruokailua. Onneksi Manducassa suostutaan nukkumaan kohtuullisen pitkiäkin unia, suojassa ja liikkeessä uni kai maistuu paremmin.
Seurustelu ja vitsailu on selvästi se L:n juttu, liikkuminen on jäänyt vähemmälle, eikä pään kannattelun ja varovaisen tavaroiden tavoittelun lisäksi mitään suuria fyysisiä saavutuksia olla vielä tehty. Niiden aika on sitten myöhemmin, toistaiseksi L tyytyy silmät loistaen seuraamaan isosiskon touhuja ja kiljahtelee innoissaan hassutteluille.
Vielä ollaan pärjätty hienosti pelkällä maidolla, paino menee +12 käyrällä, pituus sievästi keskellä.
Niimpä L sai tyytyä suodatettuun versioon tämänpäiväisestä vihersmoothiesta.











24.8.13

Partyt ovat parhaat

Nyt on juhlia riittänyt. Torstaina juhlittiin Kellosepän nimppareita (vähän myöhässä). Monethan ei juhli nimppareita ollenkaan ja pitävät koko touhua ihan huuhaana, mutta itse en koskaan jättäisi väliin yhtäkään tekosyytä juhlimiseen ja kahvitteluun. Niimpä leivottiin A:n kanssa isille pikkuleipiä.
Perjantaina käytiin A:n kaverin, eli mun äitikaverin pojan yks vee synttäreillä. Ahdettiin itsemme täyteen ihania herkkuja minkä kerettiin. L päätti rajoittaa äidin mässäilyä järjestämällä huutokonsertin, hän kun ei nykyään oikein suostu syömään eikä nukkumaan jos on hälyä ja sitähän juhlissa tunnetusti on. Muutenkin tuntuu olevan kaikenlaista mahavaivaa sun muuta syytä itkuun. No, nyt toisella kierroksella tällanen ei raasta ehkä ihan niin paljon kun tajuaa, että tää ihan oikeasti ei kestä ikuisesti.
Tänään äitini eli lasten mummi oli auttamassa kodin ja lasten hoitamisessa. Saatiin puhdas koti, ihanaa omenapaistosta ja pakkanen täyteen syksyn satoa. Ihanaa mummi! Tuliaisiksi saatiin myös pieniä omenoita, joita löytyy nyt osittain järsittynä pitkin asuntoa, kun A haluaa maistaa varmuuden vuoksi jokaista vähäsen. Sain myös vihdoin L:n nimijuhlista jääneet koristeet pois seiniltä. Nyt niille kaivataan jotain syksyisempää. Pihlajanmarjahelmet vilkkuu jo silmissä.

Huomenna on vielä toiset yksivuotissynttärit tiedossa, katsotaan millaset itkut siellä saadaan aikaseksi.
Ei vaine, ihanaa kun on paljon juhlia!