30.12.13

Sea Life

Tänään oltiin liikkeellä A:n kanssa kahdestaan - ensimmäistä kertaa L:n syntymän jälkeen. Tai no ei nyt sentään ihan kahdestaan, saatiin nimittäin seuraksi äitikaveri poikansa kanssa. Meillä oli vaparit Sea Lifeen, joten käytiin siellä ihmettelemässä kaloja ja muita merten otuksia. Lapset olivat tietysti innoissaan ja viihdyttiin me aikuisetkin kauniiden merimaisemien äärellä.
Vanha vuosi lähenee loppuaan. Huomenna mennään juhlistamaan vuoden vaihtumista ukin, eli isäni luo. Luvassa on hyvää ruokaa, saunomista, ehkä pelataan jotain peliä tai katsotaan elokuvaa. Rauhallista oleilua ja toistemme seurasta nauttimista luvassa siis.
Olen suunnitellut tekeväni jonkun yhteenvetopostauksen tämän vuoden tähtihetkistä, mutta se jäänee ensi kuun puolelle. Tällä viikolla onkin kotona puuhaa, viikonloppuna nimittäin vietetään A:n kolmevuotispäivää! Mutta siitä lisää tuonnempana.











26.12.13

Aatto

Joulu tuli, oli, meni. Nyt varoitus, luvassa joulumielen imeltämää hehkutusta. Tämä oli kyllä yksi parhaista jouluista ikinä. En osaa sanoa miksi. Tunnelma oli juuri oikea. Lapset oli ihania. Ruoat hyviä. Kuusi kaunis. Lahjat mahtavia. Mitä muuta voi toivoa? Ehkä sää nyt oli mitä oli, mutta muuten oli kaikki juuri niin kuin piti. Joulustressikin jäi suhteellisen lieväksi. Nuhakin väistyi parahiksi ennen aattoa. Mitä nyt ääni oli vähän käheänä, joululaulut sai sitten vähän sellaisen Janis Joplinmaisen vivahteen, mutta mitäs siitä. Kamera sai kyllä olla aika paljon sivussa kun keskityttiin vain olemaan yhdessä ihan rauhassa, perheen kesken. Mutta sain sentään pari kuvaa napsaistua muistoksi.










Lumi loisti poissaolollaan, sen sijaan saimme hetken paistatella "jouluisessa" auringonpaisteessa.




Joulun toivotuin lahja ilmestyi paketista vanhempien ennakkovastustuksesta huolimatta: Robottikoira. Sydän antoi lopulta periksi. Kuinka monta taianomaista lapsuuden joulua sitä ihminen elämässään saa?


23.12.13

Tervetuloa joulu

Kaikki alkaa olla valmista. Kuusi koristeltu, ruoat kaapeissa, lahjat paketoitu, koti viittä vaille siivottu. Nuhankin kanssa aletaan olla voiton puolella. Joulurauha tuntuu vihdoin laskeutuneen. Lapsien nukkuessa aion vielä tehdä pikaisen siivouksen ja laittelen kaiken valmiiksi huomiselle. A on haljeta jännityksestä. Huomenna se tulee, Joulupukki. A on laittanut Korvatunturille kirjeenkin.

"Hei Joulupukki ja hyvää joulua! Toivoisin kirjoja, paljon kirjoja. Ja koiria. Paljon kaikkia koiria. Tässä sinulle vielä piirretty kuva iloisiksi ajoiksi."(Alla A:n piirtämä kuva kissasta)

Saa nähdä toteutuuko toiveet.
(Kuvat eiliseltä, käytiin siskoni luona ihan mielettömällä jouluaterialla.)








Hyvää joulua kaikille!

20.12.13

Jos ei jouluna ole nuha...

Sieltähän se sitten taas tulla tupsahti, joulunuha. Olen lapsesta asti ollut lähes aina jouluna kipeänä. En yleensä sairastele kovin usein. Monesti vaikka koko muu perhe on kipeänä, olen itse ihan terve. Vaan ei jouluisin. Silloin saan oman rakkaan luottoflunssani, en maista ihanista jouluruoista mitään, en jaksa hyöriä siivoilemassa ja laittelemassa, enkä kokkailla mitään ihmeellistä. Tällä kertaa oman lisänsä tekee vielä L, joka on myös yhä kipeänä ja röhisee ja kiukuttelee. Voi surku!
Olen yrittänyt tehdä pientä ryhtiliikettä päässä takovasta jomotuksesta huolimatta ja yrittänyt leipoa lasten kanssa edes vähän pipareita, laulaa joululauluja ja lukea joulusatua. Eihän joulu vaadi mitään hillitöntä spektaakkelia, riittää että istuu alas ja on läsnä. Tällä hetkellä sekin vaan tuntuu aikamoiselta saavutukselta.




15.12.13

Joulujuttuja

Viikonloppu meni tohistessa joulujuttuja. Siis reilu viikko jouluun, ihan epätodellista! En tiedä olenko vaan niin pahasti univelan kourissa vai mistä tämä johtuu, mutta en ole meinannut oikein pysyä kartalla tämän kuun etenemisestä ja joulun vääjäämättömästä lähestymisestä. Olen huhhaillut kaikenlaista ja lykännyt paljon asioita "myöhemmälle", unohdellut asioita ja ollut muutenkin tavallistakin poissaolevampi. Olen näin ikäänkuin vahingossa päässyt vähän vähemmällä tänä vuonna, en ole asettanut itselleni huimia tavotteita joulun suhteen, vaan antanut asioiden tapahtua vähän itsestään. Joululahjaostokset hoidin lähes kaikki netistä, siivoamisestakaan en sen kummempaa stressiä ole onnistunut kehittämään, ainakaan vielä. Koristeita löytyi ennestään, kuusi hankitaan vähän lähempänä aattoa ja muutamat uudet pikkujutut on niinikään nettikaupoista hamuttu ja postiluukku on kolahdellut mukavasti koko joulukuun. Tämän joulun hittikoristeita on ollut postikortit, joilla saa helposti ja edullisesti luotua kivoja kollaaseja pitkin kotia.
Ruokien kanssa ollaan häikäilemättömästi siipeilty sukulaisten kustannuksella. Siskoni teki ihania suklaakonvehteja (perinteisesti ollaan tehtailtu niitä yhdessä, tänä vuonna jättäydyin suosiolla hommasta, mutta sain yllätykseksi rasiallisen taivaallisia tryffeleitä siitä huolimatta!), kinkunkin Kelloseppä jakaa siskon perheen kanssa, tyttöjen mummo on vihjaillut leipovansa meille herkkuja ja lauantaina äitini kävi pyöräyttämässä joululaatikot pakkaseen odottamaan aattoa.
Kun melkein kaikki näyttää tulevan meille tänä vuonna valmiina, olen saanut keskittyä lasten kanssa tunnelmoimiseen, joulukalenterin pikkuyllätyksiin, koristeluun ja pienimuotoiseen askarteluun. A:n perunalla painamat kortit lähti postiin perjantaina, piirtelin muutaman pakettikortin itse ja tänään -hups vain- oli tonttu tuonut kalenteriin yllätykseksi pussillisen puuhelmiä. Niistä sitten A:n kanssa keksittiin pujotella pitkä helminauha keittiön seinälle. Sattuipa hyvin, juuri tällaista olinkin haaveillut!
Huomenna vietetään pikkujoulut nr4 ja ehkä leivotaan vähän pipareita.
Kyllä joulun aika on vaan niin hienoa!

Kanelikaupan kortit täältä ja karkkikortit täältä




13.12.13

Vaahtokarkkia kaakaoon

Kun heittää kaapin perukoilta löytyneet vaahtokarkit kaakaokuppiin sulamaan ja laittaa näkkärin päälle maapähkinävoita, on edessä yhtäkkiä mieletön amerikkalainen herkkuvälipala. Vaikka luulin, ettei kaapissa ole yhtään mitään! Kohta lähdetään jatkamaan herkuttelua vaarin syntymäpäiville.







12.12.13

Pikkujoulut

Tänään päästiin juhlimaan pikkujouluja kolmannen kerran tänä vuonna. Tällä kertaa juhlittiin äiti-lapsi porukalla, meno oli vauhdikasta ja ruoka herkullista, kaikkiaan onnistuneet kemut siis. Posket hehkuen, mahat täynnä herkkuja lähdettiin lopulta kohti kotia, väsyneinä, mutta tyytyväisinä (paitsi L lähinnä vain väsyneenä). Meinattiin matkalla kotiin juuttua metron hissiin, apua! Olenkohan ainut, joka lähes aina hissiin mennessään valmistautuu henkisesti viettämään siellä mahdollisesti seuraavat kymmenen tuntia. Olen suunnitellut jo aika hyvät varasuunnitelmat miten selviytyä ja toimia sellaisessa tilanteessa. No, onneksi en joutunut tälläkään kertaa soveltamaan suunnitelmiani käytäntöön, vaikka hikikarpalot alkoivatkin jo kihelmöimään niskassa kun hissi ei inahtanutkaan ja ovet pysyivät kiinni. Lopulta ovet kuitenkin aukesivat ja uskalsin jopa yrittää samaa uudestaan ja päästiin kunnialla ulos. Huh!

Tässä vähän kevennykseksi kuvia juhlien iloisista pienistä tontuista.






8.12.13

Mummilan joulu

Oltiin sitten mummilla kylässä. Junamatka mummilaan sujui lähijunalla aika tuskanhikisissä tunnelmissa (paluujunaksi valitsin suosiolla vähän kalliimman, mutta mukavamman version.) Perille päästyä kaikki kurjuus kuitenkin unohtui heti. Kaikki se kauneus ja rauha. Ja hyvä ruoka. Viihdyttiin niin hyvin. Paitsi L, joka päätti viihtyä ainoastaan äidin sylissä eikä sielläkään kovin hyvin. Pahimmanlaatuinen vierastuskausi päätti paukahtaa parahiksi päälle juuri tänä viikonloppuna. Mielenkiinnolla seuraan tilanteen kehittymistä. A sentään otti mummilan vierailusta kaiken irti, leikki sydämensä kyllyydestä pienessä leikkinurkkauksessaan, luetutti satukirjoja, herkutteli suklaalla ja pipareilla, rakensi talven ensimmäisen lumiukon, pääsi monta kertaa katsomaan sorsia joenrantaan (tai siis A:n mukaan "merenrantaan") ja sai taas hyvän leikkikaverin alakerran tytöstä.
Tässä pari kuvaa viikonlopulta. Miksiköhän A muistellessaan mummilaa mainitsi ensimmäisenä "Siellä otetaan paljon valokuvia"...